Vieraskirja

Kirjoita uusi viesti vieraskirjaan

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
NiinaNiina kirjoitti 28.4.2020 kello 17:13:
Villa Venlan nelososan nimi on siis Sopivassa suhteessa. Vähän laahaa minulla kotisivujen päivitys; en ole oikein saanut laitettua kirjojen kansikuvia tänne. Yritän lähitulevaisuudessa ryhdistäytyä. :)
NiinaNiina kirjoitti 28.4.2020 kello 17:04:
Hei! Kiitos tosi mukavasta palautteestasi! Venlan tarina kyllä jatkuu, nelososa on kovasti tekeillä. Kariston syksyn katalogista pääsee jo katsomaan kantta ja saamaan vinkkiä seuraavan osan tunnelmista: https://issuu.com/karisto/docs/karisto_katalogi_syksy_20 Lokakuussa siis kirja sitten ilmestyy. :) Hyvää vappua - ja kiva, kun tulit kirjoittamaan vieraskirjaan.
KirsiKirsi Helsinki kirjoitti 27.4.2020 kello 19:52:
Hei, Tulipa luettua juuri putkeen sinun 3 kirjaasi; pientä fiksusta vailla, yösähköä ja heti vapaa. Onko Heti vapaan jälkeen tulossa uutta kirjaa? Mietin loppua ja kirja loppui ikään kuin seinään.. Haluan tietää mitä käy Villa Venlan sekä Venlan ja Petrin suhteelle? Kirjoitustapasi on mukaansatempaavaa ja pystyin aidosti eläytymään kirjan henkilöihin. Henkilöhahmot olivat tosi hyviä. Voi kumpa omassa elämässä olisi Ilonan kaltainen henkilö, paras yhtävä, naapuri ja viisas nainen. Kiitos upeasta lukukokemuksesta. Lisää tarinoita Venlan elämästä innolla odottaen.
NiinaNiina kirjoitti 13.1.2020 kello 16:38:
Huomio muuten, joillakin on ollut vaikeuksia kirjoittaa vieraskirjaan, siis teknisesti. Tässä ratkaisu: Turvakysymyksen vastaus täytyy kirjoittaa niin, että siinä on iso alkukirjain, muut pieniä. Jos kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, vastaus ei mene läpi.
NiinaNiina kirjoitti 13.1.2020 kello 16:34:
Hei - kiitos ihanasta palautteesta. Kiva myös, että vieraskirjakin päivittyy vuoteen 2020. Villa Venlan nelososa "Sopivassa suhteessa" ilmestyy lokakuussa. Tänäänkin Amanda on kirjoittanut sitä, ihan hyvin sujui tutulla kaksisormijärjestelmällä. Kannentekijä Terhi Ekebom alkaa jo pian hommiin... Vielä pahoittelut lyhyiksi jääneistä unista. :)
RiikkaRiikka kirjoitti 13.1.2020 kello 16:21:
No huh ja huokaus, ihan pitää ilosta huokailla kun niin kovasti tykästyin Villa Venla kirjoihin! Tosin aamuisin en huokaillut ilosta, kun piti herätä vaikka uni olisi maittanut. En voinut nukkua, kun aina piti vaan kääntää kirjan sivua, oli pakko saada tietää mitä tapahtuu, kuinka tarina etenee ja kuinka se päättyy. Mutta eihän se päättynyt, taas jäi niin pahaan paikkaan! Koska siis tuleekaan sarjan neljäs osa? Kaikkea hyvää sinulle, keväistä inspiraatiota, toivottavasti sormet vain lentävät näppäimistöllä. Ja kiitos vielä Villa Venloista, todella ihastuttavat kirjat.
NiinaNiina kirjoitti 12.10.2019 kello 18:12:
Vielä jatkan sen verran, että Vaasa-tuntemukseni on hyvin huono, mutta sain apua sekä ystävältä että paikoista, joihin soitin Vaasassa. :)
NiinaNiina kirjoitti 12.10.2019 kello 18:07:
Voi kiitos arvokkaasta palautteestasi! Aika usein huomaan ajattelevani äitiäsi. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että heistä jää jälki.
TiinaTiina Vaasa kirjoitti 12.10.2019 kello 14:59:
Kiitos Lumilinnasta. Löysin kirjan vasta nyt ! Antoi omaan työhönkin taas uutta näkökulmaa. Lisäksi toit äidin mieleeni kun kirjoitit Vaasasta ! Ihana ja koskettava kirja.
NiinaNiina kirjoitti 12.10.2019 kello 13:08:
Hei, oli kiva käydä Kiikassa. Ja aina on ilo tutustua muihin "kanallisiin". Vanha kalkkunasi kuulostaa värikkäältä persoonalta! Ehkä voisi kokeilla kanalakirjoittamista? Vihko ja kynä mukaan kanalaan ja kanoja seuratessa muutama rivi vihkoon. Kokeilepa joskus - taidanpa testata tuota itsekin. :) Syksyn kauneutta!
LeenaLeena Tyrvää kirjoitti 11.10.2019 kello 15:29:
Kiitos eilisestä Koukun ínformatsuunipläjäyksestä. Minua alkoi heti naurattaa, kun kohta alussa kerroit niistä kanoistasi. Minullakin nimitt on. Kanoja. On kukkojakin. Kolme kalkkunaa, kaksi hanhea. Lidlin 20 senttiä maksava makaronipussi Hautuu lähes joka päivä seuraavan aamun piristeeksi ja herätykseksi noille. Vanhimmalle kalkkunalle on joka aamu annettava kädestä kourallinen auringonkukansiemeniä ja muutakin herkkua, se istuu orrella ja kiljuu kunnes saa haluamansa. On pian 15 vuotias. Kerroit ihan asiaa kirjoittamisesta, olen sitä kans jonkun verran tehnyt. Meinaa vaan olla niin ettei aamulla viitsi, päivällä on muita hommia ja illalla taas ei jaksa. Siis tekosyitä jok'ikinen. Ahkeraa syksyä toivottain. L
NiinaNiina Tampere kirjoitti 25.7.2019 kello 17:21:
Hei, mukava kuulla, että odotat kirjaa. Eilen tein käsikirjoitukseen viimeisiä korjauksia. Edessä on vielä oikovedosvaihe, mutta aika pitkällä onneksi ollaan. Aiemmat osat ovat muuten ilmestyneet äänikirjoina ihan vastikään. Tämä tiedoksi, jos vaikka tuttavapiirissä on joku, joka tykkää kuunnella kirjoja, Kivaa kesän jatkoa!
MariaMaria Kuopio kirjoitti 25.7.2019 kello 17:02:
Heipähei Nina! Ihanaa uusi kirja valmis, hienoa! Aiemmat Villa Venlan majatalon kirjat jo luettu kahteenkin kertaan, joten kivaa saada jo kauan odottamani jatko tarinalle. Lokakuussa sitten kirjaa hankkimaan. Rentouttavaa kesää sinulle!
AnuAnu Ähtäri kirjoitti 7.7.2019 kello 20:47:
Olipas jännää lukea kommenttisi. Kaunis kiitos siitä 😊
NiinaNiina kirjoitti 7.7.2019 kello 14:23:
Hei Anu! Kiva kun löysit sivuilleni. Vieraskirjaan saa mieluusti kirjoittaa vaikka romaanin. :) Ja kiitos kirjojeni palautteesta. Amanda Vaaran kolmas kirja, Heti vapaa, ilmestyy lokakuussa. Kirjan kirjoittamisen kesto vaihtelee huomattavasti lajin ja tilanteen mukaan. Jos kirjaa kirjoittaa muiden töiden ohella, ihan hyvin saattaa mennä 3 - 5 vuotta romaaniin, enemmänkin. Jos taas voi lähes kokonaan keskittyä kirjoittamiseen, vuosi on mahdollinen aika. Jos joku sanoo kirjoittaneensa kirjaa kymmenen vuotta, hän todennäköisesti tarkoittaa kokonaisprosessia aina alkuidean synnystä ja teeman pohtimisesta loppurivien kirjoittamiseen saakka. Itse olen nopeimmillani kirjoittanut romaanin raakaversion muutamassa kuukaudessa, mutta olen toki sitten kirjoittanut sen moneen kertaan uusiksi. Sitten toiseen kysymykseesi: tiedän tapauksia, joissa kirjoittaja on työstänyt melko vanhan tekstinsä kirjaksi asti. Ehkä voisit hakeutua jollekin kurssille, jossa työstetään käsikirjoitusta? Tai sitten luet vanhan tekstisi ja alat lihottaa sitä sieltä täältä, kirjoitat satunnaisessa järjestyksessä siihen liittyviä fragmentteja. Saattaa käydä niin, että prosessi vie sinut mukanaan ja huomaat uuden näkökulman, jolla tekstisi "tuoreutuu". Hienoa, että olet aktiivinen kirjoittajaseurassa! Toivon sinulle inspiroivia kirjoitushetkiä!
AnuAnu Ähtäri kirjoitti 6.7.2019 kello 21:56:
Hei! Ostin tänään kirjoitusoppaasi Syön aamupalaksi Eiffel-torneja ja löysin kotisivusi . Olen kuulunut kirjoittajaseura Kynäisiin jo 12 vuotta ja ylläpidän nykyään seuran kotisivuja bloggerissa ja fb-sivuja ja omakin blogi löytyy. Joskus haaveilin oman kirjan kirjoittamisesta,aihe ollut työstettynä sieltä 2007 lähtien. Joskus jonkun kirjailijan kommentin luin,että hän oli työstänyt teostaan 10 vuotta. Kuinka nopsaan sinä työstät yhden teoksen? Onko se vajaan vuoden projekti,vai meneekö pidempäänkin? Oman kirjahaaveen olen välillä haudannut,tuntuu,että aihe tavallaan liika vanha jo ja tarina jäänyt suppeaksi työstää kokonaisen kirjan muotoon. Nyt tuota kirjoitusopasta lukiessa heräsi pieni toive,että ehkä kenties. Vaan millä keinoin pystyy "tuorentaan" tekstiä? Kiitos hienoista kirjoista Pientä fiksausta vailla ja Yösähköä,molemmat löytyvät hyllystäni. Mukavaa kesää ja anteeksi pitkä vuodatus tässä, en osaa lyhyesti asiaa ilmaista 😊
NiinaNiina Tampere kirjoitti 14.5.2019 kello 11:38:
Kiva kuulla, että pystyit heti soveltamaan kurssin antia käytäntöön. Lasipurkki-idea on tosi hyvä ja kertoo kirjoittajan luovuudesta sekin!
AinoAino Orivesi kirjoitti 13.5.2019 kello 22:28:
Kiitoksia tekstintäyteisestä kurssista. Sen innoittamana täytin lasipurkin pienillä kirjoitustehtävillä, joita voi tehdä silloin kun teksti ei lähde rullaamaan.
NiinaNiina kirjoitti 13.5.2019 kello 21:09:
Voi kiitos! Oli todella mukavia keväisiä iltapäiviä teidän ryhmänne kanssa. Merete Mazzarella on puhunut "pienestä, ystävällisestä katraasta", joka jokaisella kirjoittajalla olisi hyvä olla ympärillään. Oli ilo olla osa katrastanne viiden maanantai-iltapäivän verran.
Merja Pee tai TeeMerja Pee tai Tee Vaajakoski kirjoitti 13.5.2019 kello 16:01:
Tämä ei ole sääliviesti. Tämä on kiitosviesti. Kurssisi oli avaava ja kirjoittamista nostattava. Olet kuunteleva, hauska ja ammattimainen - oikeassa ammatissa todellakin!